Miksi valitsimme Visor kaihtimet meille?

"Isot lattiasta lähtevät ikkunat ja verhot, siinäpä pulma."

Millaiset verhot tai kaihtimet valitsisi, jotta tarvittaessa saa näkösuojaa. Kaihtimet, jotka eivät kuitenkaan blokkaa liikaa maisemia. Meilläkin on näkyvyys tieltä suoraan keittiöön. Olohuoneen puolella on vastassa metsämaisema, mutta jonkin matkan päässä kulkee avoin polku, josta esimerkiksi pimeällä näkee suoraan sisälle, jos ei ole lainkaan verhoja.

Meillä ykkösvaihtoehto oli Visorin vekkikaihtimet, koska emme halunneet asentaa tavallisia säleverhoja kiinteisiin ikkunoihin. Visorin vekkikaihtimet pystyy myös asentamaan avattaviin ikkunoihin sekä myös terassinoviin, kunhan niissä on minimissään noin 5 mm karmisyvyys. Visorilla löytyy valikoima ikkuna-, pimennys– ja terassikaihtimia.

Isoissa ikkunoissa kannattaa huomata, että Visorin vekkikaihtimen maksimileveys on 2000 mm, joten jos ikkunan leveys ylittää tuon 2 metriä niin tarvitaan silloin kaksi kaihdinta vierekkäin. Silloin ikkunan keskelle jää narut pystysuunnassa. Narut eivät ole meitä haitanneet vaikka alkuun tämä naruasia hieman itsellä yllätyksenä tulikin. Silmä tottuu ja oikeastaan on vain monipuolisuuden kannalta hyvä, että kaihtimet saa tarvittaessa eri korkeuksille.

Meille valikoitui Visorin vekkikaihtimet monestakin eri syystä ja Visorin ehdottomia plussia ovat mm.

• Kaihtimen kaunis ulkonäkö
• Kotimaisuus
• Kestää lasten käsittelyä. Kaihtimen vekkikangas palautuu muotoonsa vaikka lapsi rutistaisi verhoa käsin.
• Vekkikangas kestää vesipesua käsin.
• Kaihtimen saa ikkunasta kokonaan irrotettua esim. ikkunanpesua varten tai muuten vaan, jos haluat joskus olla kokonaan ilman kaihtimia
• Helppo asennettavuus
• Kaihdin on kahdesta suunnasta säädettävä ja sen saa asetettua mihin tahansa korkeudelle peittämättä ikkunaa kokonaan. Meillä harvoin olohuoneessa edes ovat täysin alhaalta ylös asti kiinni.
• Useita värivaihtoehtoja
• Tehdään täysin omien mittojesi mukaan
• Pehmentävät akustiikkaa
• Turvalliset lapsiperheessä, ei vapaana roikkuvia naruja

Lue blogiteksti kokonaisuudessaan tästä.

- Mia Lehikoinen / Villa Lehikko